Helsingissä on Elämää

Suomen pääkaupunki tarjoaa erinomaiset ajanviettomahdollisuudet niin turisteille kuin kaupungin asukkaillekin. Kun halutaan oikeaa liikettä omaan elämään eikä ole aikaa tai halua lähteä jonnekin Espanjaan tai muuhun eteläiseen maahan, Helsingistä löytyy tarpeeksi tekemistä ja sitä kannattaa hyödyntää.

Historiallinen Ja Elävä

Helsingin arkkitehtuuri on pitkälle uusklassismia, ja se on hyvin samankaltaista Pietarin arkkitehtuurin kanssa. Vaaleat ja julkisivuiltaan hienot rakennukset, vanhat kivikadut ja leveät valtakadut, historialliseen keskustaan sulautuneet kauppakeskukset ja kiirehtivään työympäristöön sekoittuneet puistot luovat oikean megapolis-ilmapiirin.

Arkkitehtuuri, niin moderni kuin vanhanaikainenkin, on Helsingin helmi. Kaupunki pysyi puurakenteisena 1700-luvun puoliväliin saakka, kunnes ruotsalaiset aloittivat Suomenlinnan eli Sveåborgin rakentamisen vuonna 1748. Kivinen linnoitus on erinomainen paikka käydä ihmettelemässä niin vanhempaa sotakulttuuria että arkkitehtuuria ja rakennustaitoa: saareen pääsee lautalla ja koko päivä menee siellä helposti kulttuurikohteisiin tutustuen ja taukoja nurmikolla pitäen. Saaren kulkutiet ovat tänä päivänä erinomaisessa kunnossa, ja siellä pystyy kulkemaan hyvin niin korkokengillä kuin lastenvaunujen kanssakin. Penkkejä löytyy kaikkialta ja turistin väsyneille jaloille on aina tilaa saaren lukuisilla nurmikoilla, missä on tapana järjestää viikonloppupiknikkejä perhe- tai kaveriseurassa.

Nykyisen Helsingin rakentamiseen osallistui kovia arkkitehtuurin ammattilaisia, joista ensimmäinen on ollut Karl Ludvig Engel ja jonka määräsi kaupunkisuunnitteluun Aleksanteri I Suomen ollessa Venäjän aluetta 1800-luvun alussa. Juuri tuolloin alkoi pääkaupungin reipas rakentaminen, johon saatiin mallia Pietarista ja jota valvoi sekä itse keisari että hänen veljensä Nikolai. Huomion arvoisia rakennuksia ovat ainakin 1800-luvun toisella puoliskolla valmistunut Uspenskin katedraali ja Senaatintorilla sijaitseva Helsingin tuomiokirkko, jonka juhlalliset avajaiset pidettiin 15. helmikuuta vuonna 1852.

Kulttuuria Omaan Aamuun

Se on aina kivaa, kun löytyy kiinnostusta kulttuurista, ja kulttuurikäynnit on hyvä tehdä aamuisin ennen lounasaikaa. Museot, näyttelyt ja vastaavat sopivat aamuaivoihin ja niiden herättämiseen mainiosti, ja kun saavutaan Helsinkiin junalla, kaikki kulttuuripaikat löytyvät läheltä: päärautatieasemalta on lyhyt kävelymatka melkein mihin tahansa kulttuurikohteeseen ja kaupungin historiallinen keskustakin on vajaan kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Nykytaiteen museo Kiasma ja sen vastapäätä Mannerheimintien toisella puolella sijaitseva Kansallismuseo ovat erinomaisia kohteita aloittaa kaupunkikierros jatkamalla se Taidemuseo Ateneum -visiitillä.

Mennään Julkisilla

Helsingin julkinen liikenne on kehuja ansaitseva pääkaupungin piirre. Liikenneyhteydet on mietitty jokaisen detaljin kohdalla läpi, ja nykypäivän teknologiat ovat käytössä hyvin laajasti: lipun saa maksettua kännykällä, löytyy omat verkkosivut reitin rakentamiseen ja odotusaika on aina alle puoli tuntia, mikä pienemmissä kaupungeissa on melko harvinaista. Myös perjantai- ja lauantai-iltojen aikataulut on mietitty kansalaisten hyväksi: Helsingissä pyörii viikonloppuisin niin paljon porukkaa klubeissa ja kapakoissa, että taksijono Vltava-ravintolan edessä päärautatieaseman rakennuksen vieressä on kuin muistomerkki, joka avataan perjantai- ja lauantai-iltaisin. Julkisilla pääsee kuitenkin hyvin aamuun saakka ja busseja kulkee suuntaan kuin suuntaan.

Muihin maihin verrattuna Suomen taksipalvelu on uskomattoman kallista, mutta julkisen liikenteen liputkin maksavat yöllä enemmän. Taksijonot ovat pienempiä Helsinki Casinon ovien edessä Rautatientorin toisella puolella, ja sieltä löytyy kyyti usein jopa jonottamatta. Taksi kannattaa varsinkin silloin, kun mennään isommalla porukalla: neljän hengen kyyti tulee maksamaan vain pari euroa enemmän nenältä kuin julkisilla meno. Yksin on tosin hieman kalliimpaa. Se on tietysti aina hyvä, kun osataan suunnitella oma Helsinki-päivä etukäteen, mutta välillä tekee mieli olla kokonaan suunnittelematta, ja niin Helsinki itse kuin sen liikenneyhteydet mahdollistavat tällaisen valinnan vähintään tasolla ”tosi hyvä”.