Karjalan alue, kansa ja kulttuuri – Osa 3

Karjalaisessa kulttuurissa kädentaidoilla oli kova arvostus sekä miesten että naisten keskuudessa. Naiset nypläsivät, kirjoivat ja ompelivat, kun taas miehet harrastivat veistoa. Veistotaitojen esittely talojen ikkuna laudoissa, ja muissa julkisissa koristeosissa oli yleistä. Naisten käsitöistä tunnettuja olivat esimerkiksi käspaikka, kauniisti koristeltu monikäyttöinen puuvilla liina. Se oli ahkerassa arkikäytössä käsipyyhkeenä, ja ruokapöydässä istuvien polvien suojana. Käyttöjen välissä sitä säilytettiin ortodoksi kodissa ikonin lähettyvillä kunnia paikalla. Karjalaisilla oli käytössä kansanpuvut, joilla oli suuriakin eroja alueiden välillä. Kansanpuvuilla käsitetään 1700- ja 1800-luvuilla talonpoikaisväestön keskuudessa käytössä olleita vaatteita, ja luonnonmateriaaleista vaatteista usein heijastui kantajan varallisuus, asuinalue, siviilisääty sekä heidän seuraamansa uskonto. Materiaalina hameissa on usein villa, ja leikkaukset ovat yksinkertaisia, karjalaisella pitsillä, raidoilla, hapsuilla ja kirjailuilla koristeltuja. Alkuperäisalueen kylmyydestä johtuen kansallispuvun päällysvaatteet eroavat suuresti länsisuomalaisista, esimerkiksi yksinkertainen sarkaviitta on hyväksytty naisten talvisena päällysvaatteena. Näinä päivinä juhlakäytössä nähtävät karjalaiset kansallispuvut perustuvat näihin arkikäytössä olleisiin kansanpukuihin. Yleisimpiä värejä kansallispuvuissa ovat musta, punainen, sininen ja valkoinen, ja päähine kertoo edelleen kantajansa siviilisäädystä. Luterilaiset naimisissa olevat naiset voivat käyttää karjalaisen kansallispuvun kanssa huntua, joka vaihtelee pienestä koristeesta pitkiin valkoisiin liinoihin. Ortodoksi vaimot taas käyttävät päässään sorokkaa tai harakkaa, joka on pieni, niskan taakse sidottava huivi jonka etuosa on usein näyttävästi kirjonnalla koristeltu. Nuoret naimattomat naiset ja tytöt taas käyttävät tinanastoin koristeltua huopanauhaa jota kutsutaan säppäliksi. Sekä naisille että nuoremmille tytöille sovelias on myös sykerö, jossa hiuspalmikoiden ympärille nauhaa kiertämällä muodostetaan kaarimainen päälaite.

Ruoka kulttuuri

Karjalainen ruokaperinne on vuosien varrella levinnyt Suomen joka kolkkaan. Kaikille varmasti ovat tuttuja karjalanpaisti ja karjalan piirakat. Karjalaisten kautta useat idässä alkunsa saaneet ruuanvalmistustavat kuten hapattaminen ja hauduttamien levisivät muualle Suomeen. Karjalaiseen ruokaperintöön kuuluivat suuressa osassa maidon hapattamien rahkaksi ja piimäksi, kun taas juustoja alueella ei valmistettu vanhastaan. Sienten keräämien ja syönti oli myös tapa joka levisi karjalaisilta muualle Suomeen. Kalaa karjalalaiset valmistivat monella tapaa, se oli suosittua kalakukkojen täytteenä, ja kalakeittoa oli karjalalaisessa pöydässä lähes päivittäin. Kalaa säilöttiin kuivattuna ja hapatettuna. Liha oli usein suolattua, kuivattua tai palvattua, ja riistalinnut sekä nauta ja lammas olivat suosittuja. Porsaanliha tuli karjalaiseen ruokakulttuuriin myöhäisessä vaiheessa Vanhan testamentin ruokakielloista johtuen. Tuoreena lihaa syötiin teurasaikoina, jolloin karjalalaiset nauttivat muun muassa tappajaisrokasta jonka seasta löytyi sekä lihaa että sisäelimiä. Vilja oli arvostetuin kasvi, ja sille annettiin suuriarvo ympäri karjalalaista kulttuuria. Viljasta karjalassa valmistettiin useita puuroja ja vellejä. Suosittuja olivat kauramämmi, nykyään tuttu ruisjauhoista imellyttämällä valmistettu mämmi, sekä kaurakiisseli, ja samantyyppinen ohrasta ja ruista valmistettu kiesa. Kaurakiisseli sopi myös paastonajan ruuaksi, ja sitä syötiin usein häiden juhlaruokana hunajalla maustettuna.


Ruoka kulttuuri

Karjalanpaistin lisäksi tunnetuimpia karjalan ruokapöydästä länteen levinneitä ruokia ovat monet piirakat ja kukot. Kukot usein täytettiin pitkää paistoaikaa vaativilla täytteillä, ja taikina kuori
suljettiin leivonnaisen päältä. Kukkojen kuoreen käytettiin hapatettua taikinaa, ja täytteistä saattoi löytyä juureksia, sieniä ja silavaa. Soikea rypytetty riisipiirakka joka tunnetaan karjalanpiirakkana on tunnetuin karjalaisista piirakka malleista, eri paikkakunnilla oli kuitenkin aikanaan omat muotonsa. Piirakoita rypytettiin ja paistettiin pyhisin ennen kirkkoon lähtöä, jolloin ne olivat kirkosta palaajia odottaessa. Moni Pohjoiskarjalalainen tunnistaa tavan edelleen isoäitiensä sunnuntai aamun leivonta rupeamista. Muista leivonnaisista maininnan arvoinen on Viipurin rinkeli, joka levisi hienoston herkuksi 1600- ja 1700-luvuilla.