Kaupunki kuutostien varrella 2

Tykkimäen ja Mielakan lisäksi Kouvola on näkemisen arvoinen vielä ainakin yhdestä syystä, ja se on nimeltään Repoveden kansallispuisto. Se sijaitsee sekä Kouvolan kaupungin että Mäntyharjun kunnan alueilla ja sen itäisissä osissa on liikkumiskielto siellä majoittuvan Pahkajärven ampuma-alueen takia. Suomessa on runsaasti kansallispuistoja, ja Repovesi on niistä kuudes suosioltaan: vuonna 2017 siellä vieraili yhteensä 172 tuhatta kävijää.

Kansallispuiston Perinteistä Elämää

Repoveden kansallispuistoon voi päästä kolmesta paikasta: pohjoisessa on Saarijärvi ja etelässä vielä kaksi, Lapinsalmi ja Tervajärvi. Kansallispuisto on retkeilijöiden suosikki, sillä sieltä löytyy kattavan retkeilypolkuverkoston lisäksi riittävästi telttailu- ja tulentekopaikkoja. Alueella voi viettää useamman vuorokauden tekemällä joko perinteisiä ulkoiluretkiä tai vesireittejä hyödyntäen: sinne voi tulla oma kajakki tai kanootti mukana ja seikkailla kansallispuiston vesissä ihmetellen ympäristön kauneutta. Repoveden puistossa pystyy harjoittelemaan kiipeilyä luonnollisissa olosuhteissa, ja siellä sijaitseva Olhavanvuori on nimetty yhdeksi parhaista Etelä-Suomen kiipeilypaikoista. Lapinsalmen riippusilta on ulkoilevien turistien oikea suosikki puiston lukuisten näköalapaikkojen joukossa.

Elävien Puiden Kokoelma

Arboretum Mustilan ensimmäiset puut istutettiin jo 1900-luvun alussa tarkoituksena tutkia, kuinka ulkomaiset havupuut tulevat viihtymään metsäpuuna kotimaisiin puulajeihin verrattuna. Sana Arboretum tarkoittaa tässä alaotsikossa mainittua elävien puiden kokoelmaa, ja Mustilan tapauksessa paikka on oikeasti nimensä arvoinen: puiden tutkimisesta toimintaa laajennettiin myös lehtipuiden ja koristepensaiden koeistutuksiin, ja Arboretumin luojan valtioneuvos Tigerstedtin kuoltua hänen poikansa oli jatkanut isän aloittamaa toimintaa perustamalla uusia Arboretumin alueita, joista yksi on kuuluisa Alppiruusulaakso alkuperäiseltä nimeltään ”puutarhataiteen kokeilualue”. Vuonna 1984 Arboretum Mustila siirtyi Mustilan kotikunnassäätiön hoitoon, ja koetoiminta kasvoi taas hirmua vauhtia. Samoina aikoina Arboretum avattiin yleisölle julkiseksi retkikohteeksi. Kaiken kaikkiaan Arboretum Mustilassa kasvaa noin 200 havupuulajia ja 100 lehtipuulajia, joiden seassa näkee välillä myös eksoottisempia ja harvinaisempia kavereita.

Verlan Tehdasmuseo

Verla on toiminut puuhiomona vuodesta 1872 alkaen ja pahvitehtaana vuodesta 1882. Juuri täältä suomalaiset saivat käyttöönsä puuhioketta ja vaaleaa puupahvia, kunnes tehdastuotanto lakkautettiin vuonna 1964 ja kohteesta tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo vuonna 1972. Verlan kylään on 32 kilometrin ajomatka Kouvolan keskustasta, ja Verlan tehdasmuseo on nyt osa Verlan maailmanperintökohdetta. Verlan entiseen tehtaaseen voi tutustua vain oppaan johdolla, joka toimii tehtaan kuvitteellisena tulkkina ja selittää sen toiminnot vierailijoille herättäen näin tehtaan elämään. Tehdasmuseossa kannattaa käydä kesällä, mutta sinne pääsee talvellakin, kunhan siitä ilmoittaa hyvissä ajoin ja tulee ryhmän kanssa. Tehtaan ulkotiloista löytyy Patruunan puutarha, jossa voi viettää rauhallisen hetken itsensä kanssa katsellen kukkivia ukonhattuja ja päivänliljoja. Puistossa kasvaa myös reilut sata vuotta sitten sinne istutetut jalopähkinä, kanadantuijat ja villiviini. Tarvittaessa tehdasmuseon puutarhuri toimii oppaana puutarhakierroksessa. Alueen ympäristö on rauhallista, täynnä rehevää kasvillisuutta ja järvimaisemia, ja jos tehtaalla käynti jostain syystä peruuntuu, Verlalle ei tultu turhaan: siellä on muutakin tekemistä kuin vain tehdastiloihin tutustumista.

Kouvolan Radiomuseo

Paikan täysi nimi on Kouvolan Miljöö- ja Radiomuseo, ja se pitää sisällään sekä sotilasradion että arkiradion kehityksestä kertovia kokoelmia. Museo sijaitsee jo mainitussa Kouvolan museokorttelissa ja sillä on kolme osastoa: kaksikerroksisen puisen päärakennuksen katon alle mahtui miljöömuseo, jossa päästään tutustumaan eri aikakausien sisustuksiin ja amatööriradioasemaan, ja uuden rakennuksen vei putkiradiomuseo, jossa on olemassa niin siviili- kuin sotilasradio-osastokin. Talossa nähdään paljon laitteita menneiltä ajoilta ja voidaan katsoa, kuinka radiolaitteet kehittyivät vuosien myötä: vitriineissä komeilee kaikin kaikkiaan noin 300 radiolaitetta 1920-luvun alun kidekoneista 1960-luvun hienoihin kaappiradioihin.