Kaupunki kuutostien varrella

Itse asiassa Kouvola sijaitsee myös Kymijoen ja merkittävän rautatien varrella, ja juuri jälkimmäistä Kouvola voi kiittää kaupungin syntymisestä: kaikki alkoi 1800-luvun lopussa asemakylästä, joka kasvoi rautatieläisten asuttamana itsenäiseksi kaupungiksi. Kouvolan perustusajankohdaksi sanotaan vuotta 1922 ja kaupungiksi se tuli vuonna 1960, eli se on yksi Suomen nuorimmista kaupungeista. Pienestä iästä huolimatta, Kouvolaan on ehtinyt kasaantua porukkaa jo 84 tuhannen ihmisen verran, tosin sekin johtuu enemmän vuonna 2009 tapahtuneesta usean kunnan yhdistämisestä yhdeksi kuin väestön luonnollisesta kasvusta.

Suuntana Historia

Yksi Kouvolan kaupungin historiallisista nähtävyyksistä on sen kasarmialue, joka liittyy vahvasti Venäjän aikaiseen Suomen historiaan. Venäjän viimeinen keisari Nikolai II käski rakentaa sinne varuskunnan, ja projekti toteutettiin vuosina 1911-1914. Nykyisin alueella on vieläkin pystyssä 30 punaisesta tiilestä pystytettyä rakennusta, ja entisessä upseeriston seurahuoneessa toimii ravintola. Muissa kasarmirakennuksissa toimii erilaisia toimistoja. Kasarmialueelta saa varattua opastetun kierroksen, jonka kesto on kahdesta kolmeen tuntia ja jonka aikana kerrotaan niin kasarmialueen kuin Kouvolan kaupunginkin historiasta.

Kouvolan puurakennuksia voi ihmetellä museokorttelissa Varuskuntakadulla. Suurin osa täällä sijaitsevista taloista rakennettiin 1900-luvun alussa rautatietyöläisten perheille, ja korttelia säästetään tänä päivänä paikallisen rautatiehistorian muistomerkkinä. Puutaloissa ei asu enää junaväkeä, vaan sinne majoittuivat käsityöläiset sekä taiteen ihmiset verstaineen, työkaluineen ja siveltimineen. Myös pikkuliikkeille ja museoille on jäänyt puutaloissa tilaa.

Reippaammin Liikkeelle

Opin tuntemaan Kouvolan lapsena, kun tulimme sinne ensimmäisen kerran Tykkimäkeen, Suomen merkittävimpiin huvipuistoihin kuuluvalle alueelle. Tykkimäkeen on neljän kilometrin ajomatka Kouvolasta ja sinne pääsee tavallisella kaupungin bussilla, jonka lisäksi alueella liikennöi Tykkimäen oma bussi aina toukokuusta elo-syyskuuhun. Tykkimäessä viihtyy niin lapsi kuin aikuinenkin: yli 40 laitetta, paljon katsomista ja kauniita puistikkoja, joissa aikuiset saavat viettää aikaansa rauhassa lasten riehuessa omia huvejaan. Tykkimäen huvipuiston symboli on Kusti-sammakko, ja heitä kulkee siellä useampi. Sammakot ottavat lapset vastaan sisäänkäynnillä ja voivat osallistua lasten kanssa mihin tahansa laitehuviin, jos vanhemmat pelkäävät muksunsa kohtalosta, mutta eivät ole varmoja omastakaan sydänterveydestä. Tykkimäki muuttuu melkein joka vuosi, mutta tähän asti minun suosikkinani on ollut Yllätysten talo, jossa kaikki on väärin päin ja yllätyksiä on joka askel täynnä. Itse talon rakennus on käännetty ylösalaisin ja seisoo katollaan, ja sen sisältäkin löytyy huone, jonka kattolamppu on lattialla ja huonekalut kiinnitetty kattoon. Ehkä ainoa aivan kaikille sopiva paikka, tosin Tykkimäen säännöt sanovat, että alle 120 cm pitkät lapset pääsevät taloon vain huoltajien kanssa.

Talviaktiviteetteja löytyy puolestaan Mielakan rinteiltä. Paikalliset asukkaat tulevat tänne koko perheen kanssa, ja yhdentoista rinteen laskettelupaikka riittää hyvin koko päivälle. Luonnollisesti rinteillä on olemassa erilaisia vaikeusasteita, ja rinteiden pituus on 350 metrin luokkaa: ei siis mikään huippupitkä syöksylasku, mutta parempi kuin ei mitään. Lumilautailijoille löytyy oma Street-rata, jossa on hyppyreitä tasoon kuin tasoon, ja rauhallisemmat laskettelijat valitsevat pohjoisrinteen ja metsärinteen. Alueella on ilmaisia pulkkamäkiä, ja jos omat varusteet puuttuvat, ne saa vuokrattua paikan päällä. Mielakka on hyvä paikka oppia laskettelemaan, sillä sen loivat ja lyhyet rinteet mahdollistavat hyvän kommunikoinnin opettajan kanssa eikä laskettelua vasta opetteleva ihminen ehdi edes väsyä laskun aikana. Mielakkaan on rakennettu rinteiden ja hissien lisäksi kiipeilyseinä. Kesäisin alue ei mene kiinni, vaan siellä jatketaan hauskanpitoa urheilun parissa BikeParkissa: hisseillä päästään ylös ja polkupyörän päällä mennään alas. Henkilökunta korostaa, että porukka liikkuu rinteillä omalla vastuulla, ja ilahduttaa ainakin se, että kaikilla osallistujilla on kypärä päässä. BikeParkiin voi tulla sekä kokeneena että vasta aloittelevana pyöräilijänä: tilaa riittää kaikille, ja rinteiden monipuolisuus takaa myös turvallisuuden.