Merellistä tunnelmaa

Kotka on tärkeä tuotanto-, logistiikka- ja kulttuurikeskus Suomessa. Se sijaitsee Suomenlahden rannalla, maan eteläpuolella, ja samalla hyvin lähellä Suomen itärajaa. Koko elinkautensa aikana kaupunki on ylläpitänyt tärkeän satamakaupungin statustaan eikä ole mikään odottamattomuus, että siellä on tänäänkin Suomen isoin vientisatama.

Suomalainen Kaupunki Venäjän Historian Sivuilla

Suomen historia kulkee käsi kädessä Venäjän historian kanssa monessa mielessä, ja Kotka on siitä vielä yksi esimerkki. Satamakaupunki oli perustettu vuonna 1879 Kymijoen suulla sijaitseviin saariin Suomenlahden pohjoisrannalle. Juuri Kotka on ollut keisari Aleksanteri III:n lempipaikka ja juuri sen hän aikoinaan valitsi nauttiakseen pohjoisen luonnon kauneudesta.

Ensimmäisenä siellä kuitenkin kävi keisarinna Katariina Suuri. Vuonna 1791 saaret Kotka, Kukosaari ja Varissaari olivat osa Venäjän keisarikuntaa, ja sodan aikana Katariina II oli ymmärtänyt paikan strategisen merkityksen varsin hyvin: hän perusti sinne sataman suojatakseen Pietari ruotsalaisilta, joiden alla oli silloin muu Suomi. Ruotsinsalmen linnoituksen ja sataman rakentaminen jatkui vuoteen 1796, ja rakentamista johti itse Suvorov. Linnoituksen fortit olivat nimeltään Katariina, Slava ja Jelizaveta; Kotkan saarelle rakennettiin myös majakka. Jo vuonna 1809 Ruotsin luovutettua Suomen Venäjälle sataman strateginen merkitys jäi lähes olemattomaksi, mutta linnoitus pysyy siellä tänäkin päivänä yhtenä Kotkan nähtävyyksistä.

Missä Keisari Lomaili?

Keisarin dachana enemmän tunnettu Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on yksi Kotkan huomion arvoisia paikkoja. Aleksanteri III ja hänen puolisonsa valitsivat paikan mökin rakentamiselle Langinkoskella yhden menestyneen lohikalastusreissun jälkeen 1880, ja dacha valmistui vuonna 1889. Keisaripariskunta kävi kalastusmökillään säännöllisesti Pietarista saakka vesireittejä hyödyntäen eli laivalla.

Keisarin kuoleman jälkeen hänen puolisonsa ei käynyt enää kertaakaan Langinkoskella, ja Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen mökin kunto oli melko huono – mutta Kotkan asukkaat arvostivat sitä niin historiallisena muistomerkkinä kuin kulttuuripaikkanakin ja pitivät siitä huolta eivätkä antaneet sen tuhoutua, kunnes vuonna 1933 mökistä tuli museo. Nykyisin mökin sisustus on samanlaista kuin silloin, kun siellä kävi keisaripariskunta lomailemassa. Mökin vierestä löytyy pieni ortodoksikirkko, jonka rakensivat Valamon luostarin munkit, ja keisarin pieni kalastusmaja. Niin koski kuin sen lähialueetkin ovat tänä päivänä luonnonsuojelukohteita.

Kaupunkilaisten Ylpeys

Kun Helsingin SeaLife-akvaario tutustuttaa vierailijansa koko maailman trooppisiin ja Suomessa esiintymättömiin valtameren asukkaisiin, Kotkan Maretarium keskittyy puolestaan juuri Suomen vesiin. Maretarium on julkinen akvaario, jonka rakennustyöt käynnistyivät vuonna 2001 ja avajaiset pidettiin jo seuraavan vuoden vappuna. Suomen vesistöissä on vilkasta kalaelämää, ja Maretariumissa pystyy näkemään melkein kaikki Suomessa esiintyvät kalalajit ja tutkimaan, miten vesistömme toimivat. Akvaarion yhteistyö Helsingin yliopiston sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa takaavat sen, että sieltä voidaan nähdä tutkittuja asioita tieteellisesti kerrottuina.

Maretarium ei ole yksi iso lasiakvaario, vaan se on jaettu yhteensä 22 osastoon ja niistä suurin on Itämeriallas noin puolen miljoonan litran tilavuudellaan. Akvaarion vesi pumpataan merestä ja ennen akvaarioon pääsyä se vielä suodatetaan brittiläistekniikalla toteutetulla suodattimella: Itämeri on yksi maailman saastuneimpia, ja sen vesi on hyvin likaista sellaisenaan. Kaloille pyritään järjestämään mahdollisimman luonnolliset olosuhteet: näin esimerkiksi Itämeren altaan syvyys on noin 7 metriä, joka on myös Suomen vesistöjen keskisyvyys, ja kyseiseltä altaalta puuttuu katto kokonaan: auringonvalo vaikuttaa sen veteen niin kuin se vaikuttaa tavallisiinkin vesistöihin. Kotkan Maretariumissa voi katsella noin kuuttakymmentä kalalajia, joista suurin osa on tottunut elämään aika viileässä vedessä, joten veden lämpötilaakin pyritään pitämään mahdollisimman luonnollisella tasolla joko lämmittämällä tai jäähdyttämällä se sopivaksi.