Pieni ja kotoisa Joutseno

Itse asiassa Joutseno ei ole enää mikään itsenäinen kaupunki, mutta pysyi sellaisena vuoteen 2009 asti ja on tänä päivänä sekä huomion että vähintään yhden käynnin arvoinen. Kaupungin lakkauttaminen tapahtui kuntaliitoksen seurauksena, jonka Joutseno ja Lappeenranta solmivat keskenään, ja näin Joutseno tuli vielä yhdeksi Lappeenrannan kaupunginosaksi.

Nätti Paikka, Pitkä Tarina

Tämän päivän Joutsenoa voisi sanoa melkein pikkukyläksi sen reilulla kymmenellä tuhannella asukkaalla, mutta sen historia ulottuu ainakin 1600-luvulle, jolloin oli perustettu Joutsenon pitäjä erottamalla alue Taipalsaaresta eli nykyisestä Lappeenrannan kaupunginosasta. Yksi Joutsenon rajoista on rajaa Venäjän kanssa, jossa sijaitsee tänäkin päivänä Lesogorskij-niminen asutus – siis entinen Jääski, josta vain murto-osa on jäänyt Suomen haltuun talvisodan jälkeen ja juuri se osa kuuluu nykyisin Joutsenolle.

Tekemistä

Joutsenon alueelta löytyy muun muassa laskettelukeskus, jossa muuten aloitin aikoinaan lumilautailun, kun päätin vaihtaa sukset johonkin hauskempaan ja onnistuin kaatumaan ranteen murtumaan jo toisena laskettelupäivänä – ja kiitos Myllymäen henkilökunta, laskettelen vieläkin. Laskettelukeskus on aika pieni, mutta erittäin sopiva niin suksilaskettelun että lumilautailun aloittelijoille: rinteitä on sekä jyrkkiä että loivempia, hissejä löytyy makuun kuin makuun ja rohkeimmilla on myös hyppyririnne käytössään. Laskettelukeskus ei keskity ainoastaan lasketteluun, vaan alueelta löytyy paljon muutakin tekemistä puhtaan ja kauniin luonnon keskellä, kun raitis ilma tuntuu jo puuttuvan keuhkoista ja halutaan jotain kylämeininkiä urheiluaktiviteettien parissa.

Löytyy Joutsenosta myös paikka nimeltään Korpikeidas, jossa kaukana kalastuksesta elävä ihminen voi kokeilla lohen onkimista: Korpikeitaan henkilökunta opastaa, miten täytyy vetää kala sille tarkoitetusta lammesta ja valmistaa kyseisen kalan tilauksesta savustettuna, suolattuna tai antaa raakana mukaan. Jos kalastaminen ei kuitenkaan kiinnosta, siihen ei kukaan pakota – paikan päällä saa ostettua valmistakin kalaa onkimatta sitä itse. Korpikeitaan yhteydessä toimii myös kotieläinmetsä, johon pääsee kesäisin ja siellä voi tutustua erilaisiin niin jo ennestään tuttuihin kuin ennen näkemättömiin eläimiin kuten esimerkiksi emuihin, mutta kannattaa varoa: minulta emu vei kengän, kun seisoin heti aidan edessä ja olin vasta 12 vuotta nuori tyttö. Emut ovat hauskoja, mutta niiden muisti ei jaksa tallentaa tietoa kuin viideltä sekunnilta eli on aika turhaa yrittää saada emu oppimaan käyttäytymään nätisti.

Ympäristö

Kesäisin Joutsenon kansan suosikkina on Ahvenlampi. Se on koko perheen virkistykseen tarkoitettu lepopaikka, jossa lapset viihtyvät kun käyvät uimassa ja hyppäävät laiturilta lämpimään veteen ja vanhemmat saavat olla rauhassa rannalla – tai pitävät hauskaa lasten kanssa vedessä. Vesi on lammessa puhdasta ja lämpiää hyvin nopeasti auringon paisteessa; paikan päälle pääsee nopeasti sekä omalla autolla että bussipysäkiltä kävellen, joten järven suosio niin joutsenolaisten kuin lappeenrantalaistenkin porukoiden keskellä ei ole mikään odottamattomuus.

Joutsenon alueella ilmenee välillä uskomattoman inhottavaa hajua – niin kuin Lappeenrannan Lauritsalassakin, jossa sijaitsee paperitehdas. Joutsenon Pulpissa sijaitsee yksi Metsä-Botnian tehtaista, joka on ollut aikaisemmin selluloosatehdas Joutseno-Pulp Oy ja joka myytiin nykyiselle omistajalleen vuonna 1997. Sen jälkeen tehdasta laajennettiin vielä vuosina 1998 ja 2001, ja nykyisin se on merkittävä työnantaja Joutsenossa: se työllistää noin 150 henkilöä ja tuottaa melkein kolminkertaisen määrän selluloosaa vuoteen 1970 nähtynä, jolloin tehtaan tuotannon ennätys oli vasta nousemassa 250 tuhannen tonnin vuosilukemiin.

Joutsenossa on kiva käydä niin autolla kuin junallakin, joka pysähtyy Joutsenon asemalla ja josta on hyvät kulkuyhteydet mihin tahansa kylän pisteeseen – niin kuin se pienissä kaupungeissa yleensä onkin. Sanottakoon, että joutsenolaiset ovat onnistuneet säilyttämään niin sanottujen ”hyvien vanhojen aikojen” hengen omalla alueellaan ja heitä voisi käydä siitä kiittämässä tai ainakin tervehtimässä.