Suomen entinen pääkaupunki

Turku on Suomen vanhin kaupunki, joka on ehtinyt toimia monenlaisena keskuksena: se on pitkään ollut Suomen tärkein asutusalue, maan ensimmäinen pääkaupunki ja pysyi jonkun aikaa myös Suomen suurimpana kaupunkina. Tänä päivänä se on vieläkin merkittävä paikallishallinnollinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Turulla on pitkä tarina kerrottavanaan, ja siihen pääsee tutustumaan kaupungin lukuisissa museoissa ja kulttuurikeskuksissa. Myös Turun linna on käynnin arvoinen, sillä sieltä avautuu vastauksia moneen kysymykseen. Turusta ollaan myös puhuttu Suomen porttina Länteen, sillä siellä on tänäänkin toimiva iso satama.

Kun Kaikki Alkoi…

Turun perustamisvuodeksi sanotaan 1229, jolloin paavi Gregorius IX antoi yhdessä kirjeessään luvan siirtää Suomen piispanistuin parempaan paikkaan. Siitä alkoi kaupungin historia. Turku pysyi Suomen tärkeimpänä kaupunkina Ruotsin vallan aikana ja myös koko Ruotsin tuon ajan alueen merkittävänä keskuksena. Vuonna 1812, kun Suomi oli jo Venäjälle kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta, pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin ja hyvä näin, sillä jo viidentoista vuoden kuluttua vuonna 1827 Turku tuhoutui suuressa Turun palossa lähes kokonaan. Ainoa merkittävä laitos, jota ei siirretty Helsinkiin, oli arkkipiispanistuin. Nykyisin Turku on suosittu ja vilkas kauppa- sekä matkailukaupunki.

Turussa Tänään

Nykyisin Turku on kuudes Suomen kaupunki vajaan kahdensadan tuhannen väkiluvullaan, ja siitä puhutaan maan toiseksi tärkeänä kaupunkina. Turun satamassa on vieläkin erittäin vilkasta liikennettä niin Ahvenanmaan kuin Ruotsinkin kanssa, ja Turun lentoasema on Suomen viides kooltaan ja maan toinen toimitettavien kuormien määrän perusteella. Nykyiseen Turkuun on majoittunut noin puolet maan bioteknisestä tuotannosta. Turku tunnetaan myös perinteisenä joulukaupunkina, johon pystytetään Suomen isoin joulukuusi ja järjestetään ennätyksellinen määrä erilaisiin talvijuhliin liittyviä tapahtumia.

Turun linna, jonka kaikki muistavat vielä historian oppikirjan sivuihin painetuista kuvista, on enemmän kuin vain iso kivinen rakennus. Sen iästä ei ole tarkkaa tietoa kuin ei ole tarkkaa tietoa siitäkään, milloin Turku sai kaupunkioikeudet, mutta ainakin 700 vuotta on linnalle ikää jo kertynyt. Tänä päivänä se toimii kaupungin historia-, kulttuuri- ja myös elämyskeskuksena, jossa paikalliset voivat pistäytyä vaikka joka vuosi tai sitäkin useammin: monipuolisten opastettujen kierrosten lisäksi linnassa järjestetään erilaisia tapahtumia, joista tiedotetaan muun muassa linnamuseon kotisivuilla. Joulutunnelman hakeminen Turun linnasta onnistuu varmasti, mutta myös kesällä se on Hämeen linnan tai Suomenlinnan tapaan suosittu paikallisten sekä turistien ajanviettopaikka.

Vaikka Turun palo tuhosi suurimman osan kaupungista, sinne on jäänyt yksi yhtenäinen puutaloalue pystyyn ja se on nimeltään Luostarinmäki. Tänä päivänä se palvelee vierailijoita käsityöläismuseona, jonka tutkimiseen voisi varata koko päivän: jo itse säilyneet puurakennuksetkin ovat huomion arvoisia puhumattakaan siitä, mihin verstaisiin ja käsityömenetelmiin pääsee museossa tutustumaan ja mitä elämyksiä kokemaan.

Turku on siinä mielessä oikein kiva kaupunki, että se ei pyri olemaan koko ajan harmaa, kivinen ja vakava, vaan muuttuu ajan myötä ja muokkautuu sekä kaupungin vierailijoiden että uusien sukupolvien tarpeiden ja halujen mukaiseksi. Se näkyy myös museoissa, joissa opastetut kierrokset ovat ehkä tylsintä tekemistä jos sitäkään: oppaat ovat pääosin erittäin ystävällisiä, huumorintajuisia ja omaa kaupunkia rakastavia, joten he oikeasti tietävät, mistä puhuvat ja osaavat vastata vaikeimpiinkin kysymyksiin. Palaten takaisin Luostarinmäen aiheeseen, se on ollut vähävaraisten ihmisten asuinaluetta, ja museoon tuleva vierailija voi ihmetellä vielä umpeen rakennettuja pihoja: näin oli tapana tehdä ja näin paikallisväki teki ottaakseen kaikki irti halvalla hankitusta maasta. Tontit olivat alueella todellakin halpoja muuhun Turkuun verrattuna, ja Luostarinmäen nykyinen maisema pyrkii olemaan juuri samanlainen kuin se on ollut reilut kaksisataa vuotta sittenkin.